HANUKKA-JUHLA
Raamatun juhlakalenteri –tutkistelusarjamme aiheena on tällä kertaa hanukka-juhla. Vaikka hanukka-juhla ei sisälly Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 kerrottuihin juhliin, silti se on mainittu Raamatussa, Johanneksen evankeliumin 10. luvun jakeessa 22: "Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi". Heprealainen sana ”hanukka” tarkoittaa temppelin vihkimistä. Em. teksti voisi siis kuulua: ”Sitten oli hanukka-juhla Jerusalemissa, …”
On erikoista, että juutalaiset, jotka viettävät hanukka-juhlaa, eivät löydä siitä mainintaa omasta Raamatustaan, Vanhasta testamentista. Mutta kristityistä vain harvat edes tietävät siitä, vaikka se on heidän Raamatussaan oikein nimeltä mainittu. Tosin viime aikoina kristityt ovat olleet entistä kiinnostuneempia juutalaisten juhlista. Tähän ovat vaikuttaneet varsinkin messiaaniset juutalaiset. He ovat korostaneet näiden juhlien tarjoamaa suurta hengellistä antia kaikille Jeesukseen uskoville. Niinpä tässäkin hanukka-juhlaa käsittelevässä esityksessäni tukeudun suurelta osin siihen opetukseen, joka löytyy messiaanisen seurakunnan johtajan Barney Kasdanin kirjasta God’s Appointed Times, eli Jumalan määräämät juhla-ajat.
Ymmärtääksemme tätä juhlaa meidän on mentävä Israelin historiassa taaksepäin aina hellenistiselle ajalle asti, noin vuoteen 167 eKr. Juutalaiset elivät tuolloin vieraan vallan puristuksessa. Muutamaa sukupolvea aikaisemmin Kreikan maailmanvalta oli astunut maailman kartalle Aleksanteri Suuren johdolla. Näytti siltä kuin koko silloin tunnettu maailma olisi yhdistynyt yhden hallinnon ja hellenistisen kulttuurin alaisuudessa.
Aleksanteri Suuren yllättävän kuoleman jälkeen hänen luomansa maailmanvalta jaettiin hänen neljän kenraalinsa kesken. Näistä kaksi: Ptolemaios ja Seleukos olivat juutalaisten kannalta merkittäviä. Ptolemaios hallitsi Israelin eteläpuolella olevia alueita, jotka käsittivät mm. Egyptin. Seleukoksella oli taas hallussaan Israelin pohjoispuolella olevat alueet, mm. Syyria. Nämä kaksi hallitsijaa ja heidän seuraajansa olivat usein sotajalalla keskenään ja pieni juutalaisten asuttama alue heidän välissään oli jatkuvasti kiistan kohteena. Lopulta seleukidit saivat Antiokus IV:n johdolla yliotteen ptolemaioksista ja alistivat Israelin alueen ja juutalaiset valtaansa.
Saadakseen valtaamansa kansat lujempaan otteeseensa Antiokus pyrki sulauttamaan ne yhteen hellenistisen kulttuurin avulla. Välittämättä valloitettujen kansojen omasta kulttuurista ja uskonnosta hän vaati, että kaikkien piti omaksua kreikkalainen elämäntapa. Tämä vaatimus koski kaikkia elämän alueita kieltä, taiteita ja jopa uskontoa myöten. Kaikkien oli määrä yhdenmukaistua kreikkalaisten ”korkeamman tason” elämäntavan ja arvojen kanssa.
Näytti siltä kuin hellenistinen politiikka olisi lyönyt itsensä läpi ilman mitään suurempaa vastustusta. Jopa monet juutalaiset kääntyivät hellenistiseen kulttuuriin ja puhuivat sen puolesta. Kuitenkin oli merkittävä joukko perinteisiä juutalaisia, jotka kauhistuivat yhteiskunnassaan tapahtuneita muutoksia. Antiokus ja seleukidit muuttuivat entistä vihamielisemmiksi niitä juutalaisia kohtaan, jotka eivät suostuneet kääntymään hellenismiin. Seurauksena oli pakottaminen.
Lopulta annettiin uhkavaatimus: Juutalaisten on kuolemanrangaistuksen uhalla luovuttava erityispiirteistään, joihin kuuluivat mm. sapatti, elintapoja koskevat lait ja ympärileikkaus. Antiokus marssitti joukkonsa Jerusalemiin ja häpäisi temppelin. Alttarit saastutettiin, pyhät astiat ryöstettiin ja jopa kultainen lampunjalka rikottiin. Mutta tämä oli vasta alkua!
Antiokus määräsi sian uhrattavaksi pyhällä alttarilla ja kreikkalaisten pääjumalan, Zeuksen, patsas piti pystyttää temppeliin uudeksi palvonnan kohteeksi. Hän kutsui itseään lisänimellä ”Epifanes”, joka tarkoittaa ”Jumala ilmestyneenä”.
Tämä hyökkäys juutalaisia ja heidän uskontoaan kohtaan ei voinut olla herättämättä juutalaisten vastatoimia. Kapinallisia kannanottoja alkoi kuulua eri puolilla Juudeaa, mutta ne kristallisoituivat pienessä Moodeinin kylässä. Seleukidit astuivat tuohon pieneen kaupunkiin aikoen pystyttää tilapäisen alttarin epäjumalanpalvelusta varten ja pakottaa ihmiset osallistumaan uskonnolliseen seremoniaan, jonka kohokohtana oli sianlihan syöminen!
Tässä kylässä asui vanha hurskas pappi nimeltä Mattatias viiden poikansa kanssa. Kun seleukidisotilaat valitsivat hänet johtamaan tuota pakanallista seremoniaa, Mattatias ja hänen poikansa, täynnä pyhää vihaa, tappoivat sotilaat ja aloittivat kapinan sortajia vastaan. Yksi pojista, Juudas, nousi kapinaliikkeen johtohahmoksi ja sai lisänimen ”Makkabi”, ”Vasara”.
Vaikka makkabilaisarmeijat olivat lukumäärältään vähäisiä ja heikosti varustettuja, ne ryhtyivät sissisotaan, jossa menestyivät yllättävän hyvin. Varmoina vakaumuksessaan, että Israelin Jumala on uskollinen, makkabilaiset todistivat, että mahdoton on mahdollista. Heprealaisen kislev-kuun aikana, joka vastaa suunnilleen joulukuuta, he karkottivat seleukidit ja ottivat uudelleen haltuunsa Jerusalemin temppelin.
Nyt heidän piti puhdistaa temppeli ja uudistaa jumalanpalvelus. Temppelialue oli epäjumalanpalveluksen saastuttama. Makkabilaiset ja heidän seuraajansa puhdistivat alttarit ja korjasivat pyhät kalusteet. Erityisen tärkeä heille oli rikottu seitsenhaarainen lampunjalka, joka symboloi Jumalan valoa. He korjasivat sen ja aikoivat sytyttää siihen tulen, mutta oli yksi ongelma.
Juutalainen perimätieto kertoo, että kun he etsivät erityisesti valmistettua pyhää öljyä, he löysivät sitä vain yhden päivän tarpeeseen. Papit tiesivät, että uuden öljyn valmistaminen kestäisi vähintään kahdeksan päivää.
He päättivät kuitenkin sytyttää lamput, jotta Jumalan valo saataisiin palamaan välittömästi. Mutta heidän hämmästyksekseen öljy ei palanut vain yhtä päivää, vaan se riitti kahdeksaksi päiväksi, niin kauan, että lisää öljyä oli ehtinyt valmistua!
Temppeli vihittiin uudelleen käyttöön Israelin Jumalan kunniaksi. Kahdeksanpäiväisen hanukka-juhlan vietto syntyi näiden merkittävien asioiden muistoksi. Joka vuosi, kislev-kuun 25. päivästä alkaen kahdeksan päivää eteenpäin, juutalaiset palauttavat mieleensä nämä kaksi ihmettä: sotilaallisen voiton ylivoimaisesta vihollisesta ja öljyn yliluonnollisen riittämisen.
Jotkut pitävät arveluttavana hanukka-juhlan sisällyttämistä raamatullisiin juhliin, koska sitä ei mainita Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23. Kuitenkin Danielin kirjassa on hämmästyttävän seikkaperäinen profetia tapahtumista, joiden toteutumisen yhteydessä hanukka-juhla sai alkunsa:
"Ja kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän" (Dan. 8:21-22).
Tässä kuvataan hellenistisen vallan nousua Aleksanteri Suuren johdolla ja myös hänen valtakuntansa hajoamista hänen yllättävän kuolemansa jälkeen. Neljä kenraalia, joita kauriin neljä sarvea kuvaavat, jakoivat valtakunnan keskenään. Mutta Daniel antaa vielä yksityiskohtaisemman kuvauksen seuraavissa jakeissa:
"Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle.
Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan" (Dan. 8:23-25).
Tästä käy ilmi, että tämän hellenistisen kuninkaan pääasiallinen tarkoitus olisi vainota juutalaista kansaa. Hän olisi julma teoissaan ja röyhkeä sanoissaan. Juuri tällainen oli Antiokus, joka kutsui itseään nimellä Epifanes, ”Jumala ilmestyneenä”! Mutta hänen loppunsa tulisi aikanaan ilman ihmiskättä. Kyseisessä tekstissä on siis ennustettu se, että seleukidit vainoaisivat juutalaisia ja että juutalaiset vapautuisivat, kun Jumala puuttuisi asioihin ihmeellisellä tavalla. Tässä on kysymys hanukka-ihmeestä. Se on kuvattu niin tarkasti, että liberaaliteologit sanovat Danielin kirjan syntyneen vasta näiden tapahtumien jälkeen eikä Danielin kirja siis olisikaan profeetallinen ennustus tulevista tapahtumista. Mutta me näemme tässä todisteen Jumalan Sanan luotettavuudesta! On tärkeää, että ymmärrämme tämän ajanjakson merkityksen juutalaisten historiassa. Hanukka-juhla palauttaa sen mieleen.
Juhlan perinteinen juutalainen viettotapa2
Hanukka-juhlan viettoon liittyy monia merkityksellisiä tapoja, joista keskeisin on yhdeksänhaaraisen kynttelikön sytyttäminen. Tavallinen menora, kynttilänjalka, on seitsenhaarainen. Tässä yhdeksänhaaraisessa kynttelikössä kahdeksan kynttilää muistuttavat kahdeksanpäiväisestä öljyn ihmeestä. Juhlan edetessä sytytetään aina päivittäin yksi kynttilä lisää. Yhdeksäs kynttilä on nimeltään ”palvelija”, jolla muut kynttilät sytytetään.
Hanukka-juhla Uudessa testamentissa
"Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä" (Joh. 10:22-23).
Tämän tekstin perusteella monet ovat päätelleet, että myös Jeesus vietti hanukka- eli temppelin vihkimisen muistojuhlaa.3 Se tapahtui tuossa samassa temppelissä, jonka makkabilaiset olivat puhdistaneet ja vihkineet uudelleen käyttöön muutamaa sukupolvea aikaisemmin. Jos Antiokus Epifanes olisi onnistunut aikeissaan, juutalaisten uskonto ja pyhät kirjoitukset olisi tuhottu. Mutta Jumala ei sallinut sen tapahtua. Juutalaisen kansan piti säilyä ja Messiaan syntyä ja vaikuttaa heidän keskellään.
Monet juutalaiset näkevätkin hanukka-juhlassa syvemmän hengellisen merkityksen. Seuraava juutalaislähteestä peräisin oleva lausunto on hyvin merkittävä: ”Sitten valo sytytetään antamaan innoitusta, sillä Messiaan valon täytyy palaa kirkkaana sydämissämme” (Chanukah, Mesorah Publications, Brooklyn, 1981, s. 104).4
Tämä on johdonmukainen päätelmä. Koska hanukka on vapautuksen juhla, silloin on myös aika ilmaista messiaanista toivoa. Aivan kuten makkabilaiset olivat Jumalan välikappaleina, kun hän vapautti Israelin syyrialaistyrannin vallasta, samoin Messias, suurin Vapauttaja, voisi kenties ilmestyä hanukka-juhlan aikaan ja vapauttaa kansansa roomalaisten ikeestä.5
Tällaisen odotuksen keskellä Jeesus vietti Johanneksen evankeliumin 10. luvussa mainittua hanukka-juhlaa noin 2000 vuotta sitten Jerusalemissa. Niinpä keskellä juhlallisuuksia tapahtui, että
"… juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan" (Joh. 10:24).
Vastauksen kysymykseen, oliko Jeesus odotettu Messias, voimme lukea seuraavista jakeista. Niissä on itse asiassa Jeesuksen oma hanukka-juhlan sanoma. Luemme muutamia jakeita, joissa hän sanoo selvästi olevansa Messias:
"Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä" (Joh. 10:25-30).
Hanukka-juhlan profeetallinen ja henkilökohtainen sanoma
Meillä nykyajan uskovilla on paljon opittavaa hanukka-juhlasta. Otamme lopuksi esille muutamia seikkoja.
Danielin kirjan hanukka-juhlaan liittyvälle profeetalliselle ilmoitukselle löytyy Uudesta testamentista vastaavansisältöinen teksti Paavalin toisesta kirjeestä tessalonikalaisille:
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,… Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla.
Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala" (2. Tess. 2:1, 3-4).
Tässä ei voi olla enää kyse Antiokus Epifaneesta, mutta kylläkin samoista periaatteista, joiden mukaan hän toimi pyrkiessään hävittämään Jumalan totuuden. On ilmeistä, että ”temppelillä” tarkoitetaan tässä Jumalan kansaa tai seurakuntaa, joka vaalii tietoa elävästä Jumalasta ja julistaa puhdasta evankeliumia.
Niin 1500-luvun uskonpuhdistajat kuin myös messiaaniset juutalaiset näkevät, että tämä Paavalin ennustus toteutui paavikunnan luopumuksessa pimeänä keskiaikana. Tuolloin katolinen kirkko myös aktiivisesti vainosi sekä juutalaisia että Raamattuun pitäytyviä kristittyjä. Heidät pyrittiin pakkokeinoin alistamaan vallitsevaan kristillisyyden muotoon, aivan niin kuin Antiokus aikanaan pakotti juutalaisia hellenismiin.
Mutta koska Paavalin mukaan Jeesus tuhoaa lopullisesti tämän ”laittomuuden ihmisen” toisessa tulemuksessaan, täytyy Jumalan todellisten palvelijoiden, sekä juutalaisten että muista kansoista koottujen, vielä ennen Hänen tulemustaan joutua koetukseen. Vaikka hanukka on tiettyjen historiallisten tapahtumien muistojuhla, se kiinnittää huomiomme myös tulevaisuuteen. Tämä juhla haastaa meidät rakkaudesta Jumalaan pysymään hänelle uskollisina kaikissa olosuhteissa. Sielunvihollisen antisemitistiset ja antikristilliset toimet tulevat vielä ennen Kristuksen toista tulemusta kertaantumaan ja hän tulee käyttämään kaiken oveluutensa tuhotakseen todellisen uskon ja uskovat. Vain Jumalan Hengen synnyttämä rakkaus totuuteen voi varjella meidät tältä eksytykseltä.
Hanukasta niin kuin kaikista muistakin raamatullisista juhla-ajoista voidaan saada ravintoa jokapäiväiseen hengelliseen elämään. Kaikkein tärkein opetus tulee juhlan nimestä itsestään. Hanukka muistuttaa ajasta, jolloin Jumalan oikea palvonta palautettiin Jerusalemin temppeliin. Nykyään Jerusalemissa ei ole enää temppeliä, mutta jokainen Jeesukseen uskova ihminen on temppeli, jossa Jumalan Henki asuu. Liian usein uskovat vaarantavat tämän temppelin puhtauden sallimalla epäjumalia elämäänsä. Paavali kirjoittaa:
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne" (1. Kor. 6:19-20).
Olkaamme temppeleitä, jotka Messias saa omistaa täysin ja jotka on puhdistettu ja vihitty hänen käyttöönsä! Näin Messiaan valo palaa hänen temppelissään. Siksi voimme Jeesukseen uskovina juhlakynttilöiden sytytyksen yhteydessä lausua mm.:
Ole kiitetty Sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka olet pyhittänyt meidät käskyilläsi ja käskenyt meidän sytyttää hanukka-valon. Jeshuan nimessä, Hänen, joka on maailman valo.6
TV7:n Raamatun juhlakalenteri ohjelmasarjan yhteydessä esitettyjä kysymyksiä:
Kysymys:
Voisiko hanukka-juhla auttaa meitä valmistumaan koetuksen aikoihin?
Vastaus:
Jos hanukka-juhla saa innoittaa meitä pitämään sydämentemppelimme puhtaana hintaan mihin hyvänsä näinä helpompina aikoina, silloin voimme säilyttää rohkeutemme ja pysyä Messiaan puolella, kun koetukset tulevat. Usein on niin, että kiusaus omaksua maailmallisia arvoja ja tapoja on suurempi, kun ei ole ulkonaista vainoa uskon tähden. Juuri silloin meidän on syytä pysähtyä arvioimaan, olemmeko pysyneet Jumalan Sanan viitoittamalla tiellä vai olemmeko mukautuneet maailmaan. Hanukka-aika tarjoaa meille tähän pohdiskeluun oivan tilaisuuden. Jeesus sanoo: "Pysykää minussa niin minä pysyn teissä" (Joh. 15:4). Jos Herra saa asua temppelissään eli meidän sydämessämme, niin hän, Juudan leijona, puolustaa aina omiaan, missä ja miten Paholainen sitten kimppuumme käykin. Jeesus sanoo hanukka-juhlapuheessaan: "Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni" (Joh. 10:28).
Lähdeviitteet
1. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 107-111.
2. Tarkempi selostus asiasta löytyy Kasdanin kirjan sivuilta 111-112.
3. Kasdan, Barney, God's Appointed Times, 113.
4. Sama.
5. Sama.
6. Sama 115.
